Pieksämäen kaupunki julkaisee vuosittain Hall of Fame Sport Pieksämäki -kunniagalleriaan sukupolviemme urheilun sankareita, jotka ovat kuuluneet lajissaan Suomen huippuihin ja näin vaikuttaneet paikallisen identiteetin rakentumiseen ja Pieksämäen tunnettavuuden lisäämiseen.
Listalle valikoituneet urheilijat/ urheilujoukkueet ovat valittu seuraavin kriteerein:
1) On ollut pieksämäkeläisen urheiluseuran edustaja
2) On kuulunut tai kuuluu lajissaan Suomen huippuihin
3) On vaikuttanut paikallisen identiteetin rakentumiseen ja Pieksämäen tunnettavuuden lisäämiseen
4) On ollut aikuinen huippu-urheilija / huippujoukkue
Hall of Fame Sport Pieksämäki 2024
Reino ”Renne” Kosonen 1941-2022
Reino Kosonen oli valmentajana oman tiensä kulkija. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaana suomalaisena urheiluvalmentajana. Kosonen loi suomalaiselle huippulentopalloilulle sen valmennuskulttuurin, jossa pelaajien taito ja fyysisyys niveltyivät saumattomasti moderniin pelikäsitykseen. Tämä perintö näkyy lentopallossa edelleen.
Kosonen haki oppia sieltä, missä kulkivat lentopallon kehityksen soihdunkantajat – myös toisista lajeista.
Pieksämäen Namika voitti Rennen johdolla seitsemän perättäistä Suomen mestaruutta sekä oli kolme kertaa mukana Euroopan mestarijoukkueiden cupin finaaliturnauksessa. Näitä saavutuksia on mahdoton rikkoa.
Hän valmensi pitkällä valmennusurallaan myös Suomen maajoukkuetta, Varkauden Tarmoa, Keski-Savon Pateria ja Pieksämäki Volleytä.
Komeasta valmentajaurastaan huolimatta Kosonen ei jättänyt koskaan lehtorin työtään Nikkarilan metsäoppilaitoksessa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi 2020 Reino Kososelle liikuntaneuvoksen arvonimen.
Esapekka Lappi s.1991
Ralliajaja Esapekka Lapin rennon olemuksen takaa löytyy määrätietoisuus. Lahjakkuus on yhdistynyt nöyrään työntekoon – lajin syvimmän olemuksen ymmärrykseen. Hänen tarinansa edustaa urheilun tätä päivää.
Lapin palvelukset ovat kelvanneet johtaville tehdastalleille. Rallissa taiteillaan päivästä toiseen pienillä marginaaleilla. On tiedettävä missä mennään. Missä kulkevat riskien rajat?
Liikunnallisesti lahjakas Esapekka voisi olla yhtä hyvin vaikka salibandyn pelaaja.
Hän ajoi nuorempana kartingia, jossa voitti Suomen mestaruuden. Paltasen kartingradalla omaksutut ajolinjat toimivat edelleen ajamisen pohjana.
Esapekan menestystä peilaa rallin koko ajan kasvava kansainvälisyys. Kuljettaja on samalla myös automerkin edustaja. Hänen pitää tuntea autonsa, mutta myös osata edustaa.
Lapin ratkaisevin harppaus lajin huipulle tapahtui vuonna 2012, kun hän nappasi rallin SM-sarjan Suomen mestaruuden voitettuaan kaikki seitsemän osakilpailua.
Tästä seurasi sopimus Skodan kanssa, EM-kulta vuonna 2014 ja MM-sarjan WRC2-luokan mestaruus 2016. MM-sarjan pääluokassa hän on voittanut yhden osakilpailun sekä ottanut yhteensä 13 palkintopallisijaa.
Nykyisin Lappi ajaa MM-sarjaa Hyndain tehdastallissa.
Ari-Pekka Liukkonen s. 1989
Ari-Pekka Liukkonen on menestynein Pieksän Kuuteissa perusoppinsa saanut uimari. Liukkonen on saavuttanut urallaan kolme EM-mitalia, viestipronssia 2012, päämatkansa 50 metrin vapaan pronssia 2014 sekä kirkkaimpana vuonna 2021 Budapestissa 50 metrin vapaauinnin kultaa.
Olympialaisissa hänet on nähty Lontoossa 2012 ja Riossa 2016. Taipein kesäuniversiadeissa 2017 Liukkonen ui ensimmäisenä suomalaisuimarina voittoon 50 metrin vapaassa.
Kesällä 2017 hän kurotti myös arvostetun pitkän radan MM-finaalipaikan ehkä uintimaailman armottomimmassa lajissa, 50 metrin vapaauinnissa. Hänestä on tullut tämän rajun matkan kasvot Suomessa.
Myös yhteiskunnallisesta päätöksenteosta kiinnostunut Ari-Pekka edustaa nykyisin Jyväskylän Aaltoa. Häntä valmentaa Marko Malvela, joka lähtee valmennuksessa siitä, että ensin on ihminen, sitten urheilija.
Ari-Pekan isä on entinen huippulentopalloilija Pekka Liukkonen, joka kuului aikanaan Namikan vakiokalustoon.
Kaisa Parviainen 1914-2002
Katri (Kaisa) Parviainen oli Suomen ensimmäinen olympiamitalin voittanut naisurheilija. Monipuolisesti urheilua harrastanut Kaisa kiskaisi hopealle naisten keihäässä Lontoossa 1948.
Hän oli nostamassa naisurheilun arvostusta uudelle tasolle Suomessa. Kysymys oli miesten ja naisten tasa-arvosta, jonka suhteen Suomi oli tuolloin vielä takapajula.
Kaisan tie vei pesäpallon perässä Pieksämäeltä Varkauteen, Poriin, Turkuun, Tampereelle ja viimein vuonna 1973 Kuninkaankadulle Raumalle, jossa hän myös kuoli.
Kaisa oli myös musiikillisesti lahjakas soittaen muun muassa viulua. Viulu pysyi harrastuksena koko elämän ajan.
Kaisa harrasti urheilua siihen aikaan, kun naisurheilu otti vielä ensiaskeleitaan. Asia harmitti sanvalmista, mutta usein mieluummin hieman syrjään vetäytyvää Parviaista.
Nuorempana hän haaveili arkkitehdin urasta, mutta lopulta hänen ammatikseen tuli rakennuspiirtäjä. Hänen maallinen tuhkansa siroteltiin mereen Rauman edustalle.
Esa Puolakka s.1958
Esa Puolakka menestyi sekä pikaluistelijana että myöhemmin kaukalopikaluistelijana. Seuratasolla hän edusti Pieksämäen Veikkoja.
Puolakka edusti Suomea Lake Placidin 1980 talviolympialaisissa, joissa hän sijoittui 25:nneksi 500 metrin ja 35:nneksi 1 000 metrin kilpailussa.
Sprinttereiden yhteispistekilpailussa hän saavutti SM-hopeaa vuonna 1982 sekä SM-pronssia vuonna 1979. PiVe oli tuohon aikaan yksi Suomen johtavista luisteluseuroista.
Kaukalopikaluistelussa Esa voitti Suomen mestaruuden 500 ja 1 000 metrillä vuonna 1994 sekä viestissä vuosina 1993 ja 1994. Hän toimi Suomen Luisteluliiton koulutus- ja valmennuspäällikkönä vuosina 1995–1998.
2000-luvulla Puolakka toimi pikaluisteluvalmennuksen ohella myös jääkiekkovalmennuksessa. Saavutuksina SM-hopeamitalit Espoo Bluesin valmennusryhmässä vuosina 2008 ja 2011.
Mauno Tarkiainen 1904-1971
Mauno (Manu) Tarkiainen oli ennen talvisotaa Suomen parhaita maratoonareita. Seuratasolla hän edusti ensin Pieksämäen Veikkoja. Sen jälkeen hän juoksi sekä Mikkelin Kilpa-Veikkojen ja Riihimäen Kiskonen väreissä.
Tarkiainen sijoittui Berliinin 1936 olympialaisten maratonilla yhdeksänneksi. Pariisin EM-kilpailuissa 1938 hän keskeytti, mutta sijoittui Tukholman maratonilla neljänneksi vuonna 1939 ja kuudenneksi 1941.
Tarkiaisen parhaina vuosina suomalaisen kestävyysjuoksun taso oli maailman huippua. Muun muassa Berliinin olympialaisissa Suomi otti Ilmari Salmisen johdolla kympillä kolmoisvoiton.
Tarkiainen voitti maratonilla Suomen mestaruuden vuosina 1938 ja 1939 sekä saavutti SM-hopeaa vuonna 1940 ja SM-pronssia vuonna 1937. Vuoden 1939 Kalevan kisojen maratonilla hän juoksi uransa parhaan aikansa 2.37.31,2.
Raimo Kuuluvainen 1955-1999
Raimo Kuuluvainen oli SaPan juniorikoulun kasvatti. Pieksämäeltä Tampereen Ilvekseen hän siirtyi yliopisto-opiskelujen johdosta 1974.
Rampe oli I-divisioonan paras maalintekijä kaudella 1977.
Ilveksen joukkueessa hän voitti Suomen mestaruuden vuonna 1983, SM-pronssia vuonna 1984 ja Suomen Cupin 1979.
Otteluita Ilveksessä kertyi huimat 238 kappaletta, joissa syntyi 83 maalia. Hän edusti uransa lopulla (1985) myös kuopiolaista KuPSia.
Keskikentällä peliä rakentanut Kuuluvainen edusti Suomea kuudessa A-maaottelussa ja kahdeksassa nuorten maaottelussa.
Hän pelasi Suomen toistaiseksi viimeisessä olympiakisoihin osallistuneessa jalkapallojoukkueessa Moskovassa 1980.
Kuuluvainen muistetaan myös upeasta osumastaan Torinon illassa Italialaisseura Juventusta vastaan.
Pieksämäen Palloilijoiden naisten pesäpallojoukkue 1930-luku
Pieksämäen Palloilijoiden naispesäpallo oli 1930-luvulla maamme huippua. Pieksämäellä PP:n otteita seurattiin suurella ylpeydellä. Joukkueen ehdoton ykköstähti oli Kaisa Parviainen.
Naisjoukkue oli ennen sotaa neljä kertaa SM- loppuottelussa, mutta tuloksena oli aina harmittava toinen sija. Pesäpallo oli ensimmäisiä naisten lajeja, jossa pelattiin Suomen mestaruudesta.
PP:n saldona oli kuitenkin viisi SM-hopeaa vuosina 1934, 1935, 1936, 1938 ja vielä kerran 1947. Vuonna 1934 mestaruuden voitti Viipurin Pallonlyöjät, 1935 ja 1936 oli vuorossa Tampereen Pyrintö. 1938 mestaruuden vei PP:n nenän edestä puolestaan helsinkiläinen Katajanokan Haukat ja sodan jälkeen 1947 Vimpelin Veto.
Tuon ajan lehdissä ylistettiin PP:n joukkueesta etenkin Kaisa Parviaisen upeaa lukkarityöskentelyä. Ei Kaisa huono ollut mailankaan varressa.
Pieksämäen NMKY 1974-1981
Pieksämäen NMKY (Namika) on jo legenda suomalaisessa lentopallossa. Vastaavaa menestystä tuskin mikään joukkue tulee enää saavuttamaan.
Joukkue oli valmentajansa Reino Kososen luomus. Namika oli ensimmäinen lentopallojoukkue, joka alkoi harjoitella kansainväliselle huipulle pyrkivän joukkueen tavoin.
Kosonen toi joukkueen harjoitteluun omaa kokemustaan hiihdosta. Kestävyys ja voimatasapaino yhdistettiin lukuisiin toistoihin. Tähtäimet oli asetettu korkealle.
Jopa toisten lajien valmentajat hämmästelivät Namikan harjoitusmääriä. Karismaattinen valmentaja vaati paljon, mutta pelaajat ostivat vaatimustason, koska se toi menestystä.
Namika toi peliinsä myös uusia taktisia kuvioita, jotka ovat käytössä edelleen. Tätä helpotti pelaajien tarkka roolitus. Joukkue kulki aikaansa edellä.
Seitsemän Suomen mestaruuden putki sekä kolme peräkkäistä Euroopan mestarijoukkueiden cupin finaaliturnauspaikkaa on osoitus joukkueen tasosta.
Joukkueen runkopelaajina vuosien 1974–81 välillä olivat Jouni Parkkali, Jouko Juvonen, Pauli Leikas, Matti Rotinen, Otto Sivonen, Jukka Savio, Pekka Liukkonen ja Ahti Toivanen.
Petja Kantanen s.1995
Petja ”Masaa” Kantanen edustaa aivan uudenalaista urheilijasukupolvea. Hän ei hiihdä eikä juokse kilpaa.
Kantanen on tietokoneella pelattavan e-urheilun huippuosaaja. Hän on yksi Suomen menestyneimmistä – jos ei jopa menestynein – Overwatchin pelaaja.
Pieksämäellä kasvanut ja Mikkelissä opiskellut Kantanen ehti pelata useamman vuoden ammattilaisena Overwatch Leaguessa, kunnes ilmoitti viime joulukuussa eläköityvänsä esports-uralta.
Kantanen pelasi Suomen joukkueessa MM-kisoissa, jotka pelattiin lokakuun lopulla Kaliforniassa. Kisoissa Suomi oli komeasti kolmas.
Petja Kantanen asuu ja työskentelee nykyisin Joensuussa. Kilpapelaaminen on jäänyt hieman vähemmälle opintojen myötä.
Hall of fame Sport Pieksämäki 2024 -työryhmä
Asko Hankilanoja
Tuomo Toppinen
Heikki Holopainen
Työryhmän avustajat
Timo Naukkarinen
Marle Kirvesniemi
sihteerinä Jari Honkanen
Hall of Fame Sport Pieksämäki 2025
Pirkko Heikkilä s. 1946
Pirkko Heikkilä oli 1960-luvulla Suomen eturivin viisiottelijoita. Hän edusti koko uransa ajan Pieksämäen Veikkoja. Heikkilän reipas naapurin tyttö-imago oli hyvää mainosta koko Pieksämäen seudulle. Sen tuomaa mielikuvaa ei aina ymmärretty, koska naisurheilun arvostus haki vielä omaa paikkaansa yhä raadollisemmaksi muuttuneessa huippu-urheilussa.
Vaikka Pirkko Heikkilän lempilaji oli viisiottelu, hän menestyi myös 80-metrin aitajuoksussa ja korkeushypyssä. Heikkilä edusti Suomea lukuisissa maaotteluissa vuosina 1963-1969.
Hänen monipuolisuuttaan kuvaa se, että viisiottelumestaruuksien lisäksi hän saavutti 80 metrin aitajuoksussa ja korkeushypyssä SM-hopeaa. Pituudessa hän oli neljäs ja kuulantyönnössä kuudes.
Heikkilä paransi viisiottelun Suomen-ennätystä tulokseen 4 311 pistettä elokuussa 1965, 4 378 pistettä elokuussa 1967 ja 4 451 pistettä kesäkuussa 1968.
Pirkko Heikkilän ehkä arvokkain mitali tuli vuoden 1967 Tokion universiadeista, joista oli tuliaisina viisiottelun pronssia tuloksella 4274 pistettä. Vastus edusti sen ajan maailman huippua.
Otto Leskinen s. 1997
Otto Leskinen on ollut yksi tyylikkäimmistä jääkiekkopuolustajista nykyisessä SM-liigassa. Pieksämäen Pallo-Seppojen kasvatti on joukkueelleen kullan arvoinen kiekollinen puolustaja. Kaudella 2024-2025 hän on ollut mestarijoukkue Tapparan ykköspuolustaja.
Junioriurallaan Leskinen pelasi Leijonissa 45 ottelua. Mukaan mahtuivat myös alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut vuonna 2015, jossa Suomi saavutti hopeaa.
A-maajoukkueen rinkiin hän pääsi kaudelle 2018-19. Leskinen pääsi debytoimaan Liigassa kaudella 2015-16, jolloin hän pelasi KalPan paidassa 19 ottelua. Kaudella 2018-19 hän pelasi parhaan kautensa kotimaan pääsarjatasolla, kun 57 ottelussa syntyivät tehot 8+23=31.
Huippukauden jälkeen Leskinen siirtyi Pohjois-Amerikkaan, kun Montreal Canadiens kiinnitti hänet vapaana pelaajana kahden vuoden sopimuksella. NHL-kaukaloista ei löytynyt hänelle kotia, koska Oton pelin perusta on kiekollinen peli ja hän pystyy hyödyntämään taitoaan ja pelinäkemystään eurooppalaisissa kaukaloissa huomattavasti paremmin.
Kahden Canadiens-kauden jälkeen edessä oli siirtyminen Helsingin Jokerien KHL-joukkueeseen ja viimeisenä takaisin Suomeen ja Tapparaan, jossa hän jatkaa kiekkouraansa.
Mika Vasara s. 1983
Pieksämäen Veikot -98:n kuulantyöntäjä Mika Vasara kuuluu siihen harvinaiseen kerhoon, jonka jäsenet ovat pukanneet kuulaa yli 20 metriä. Hän työnsi ennätyksensä 20,21 Leppävirralla 4.6. 2006. Mika oli monilahjakkuus, joka olisi pärjännyt monessa muussakin lajissa. Juniorisarjaoissa hänen lahjakkuutensa korostui.
Vasaran nuorten arvokilpailusaavutuksiin kuuluu 19-vuotiaiden MM-pronssi vuodelta 2002 ja 22-vuotiaiden EM-pronssi vuodelta 2005. Ensimmäiset SM-mitalinsa Vasara saavutti vuonna 2006, jolloin hän voitti hallissa pronssia ja Kalevan kisoissa hopeaa.
Vasara osallistui myös Göteborgin EM-kilpailuihin 2006, mutta karsiutui finaalista.
Kesällä 2007 Vasara edusti Suomea yleisurheilun Euroopan cupissa, jossa hän sijoittui toiseksi. Kalevan kisoissa 2007 hän saavutti hopeaa. Samana vuonna Vasara kilpaili Osakan yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa karsiutuen finaalista tuloksella 19,55 metriä. Vuonna 2007Pieksämäen nuorkauppakamari valitsi Vasaran vuoden pieksämäkeläiseksi.
Vasara voitti ensimmäisen aikuisten sarjan SM-kultamitalinsa tuloksella 18,49 metriä. Kesällä 2009 Vasaralla oli kuitenkin jo ongelmia kyynärpään kanssa, jonka vaivojen johdosta ura alkoi pikkuhiljaa hiipua. Hän lähetti kuulan matkaan pakittamalla. Olisiko pyörähtämällä tullut kovempia tuloksia jäi arvoitukseksi.
Mika oli koko uransa ajan pieksämäkeläisen yleisurheilun tyylikäs edustaja yhdessä valmentajaisänsä Markku Vasaran kanssa. Nykyisin Mika Vasara asuu perheineen Tallinnassa.
Heikki Laitinen s. 1994
Virtasalmen Urheilijoiden kasvatti, ampumahiihtäjä Heikki Laitinen lajivalintaan oli osasyynä oman isän ampumahiihtoharrastus. Laji tuli siis veren perintönä.
Heikin tie huipulle ei ole kulkenut helpointa tietä. Matkalle mahtui myös jakso IBU-cupia.
Hän edusti Suomea jo nuorten olympiakisoissa Innsbruckissa 2012, mutta läpimurto aikuisten sarjassa kesti vielä jonkin aikaa. Heikki debytoi EM-tasolla helmikuussa 2020 ja maailmancupissa Nové Městossa.
Paikka Pekingin olympiakisoihin sinetöityi Anterselvan viestikilvassa, jossa Suomi sijoittui 11:nneksi. Miesten maailmancupin ensimmäiset pisteensä Laitinen nappasi Saksan Ruhpoldingissa vuonna 2024 miesten pikakilpailussa.
Heikki Laitinen opiskelee Itä-Suomen yliopistossa taloustieteitä. Opiskelu kulkee urheilun ehdoilla, mutta silti muihin harrastuksiin ei jää aikaa. Tärkeintä on pysyä terveenä. Hän edustaa ampumahiihdossa nykyisin Kontiolahden Urheilijoita.
Veera Manninen s. 2000
Pieksämäen ratsastusseura Pikadoreja edustavan olympiakenttäratsastaja Veera Mannisen uran tähtihetki oli edustaa Suomea Pariisin kesäolympialaisissa 2024. Samana vuonna hänet valittiin Vuoden pieksämäkeläiseksi, että Vuoden urheilijaksi. Perusteluissa sanottiin, että Manninen on hevosurheilija, joka on kiertänyt niin Suomessa kuin ulkomaillakin ja tuonut Pieksämäelle positiivista näkyvyyttä Pariisiin olympialaisissa saakka.
Veera toimii monelle esikuvana ja on todistanut sen, että unelmat on tehty toteutettaviksi.
Vuonna 2023 hän hankki Suomelle maapaikan Pariisin olympialaisiin sijoittumalla parhaimmillaan kahdesti neljänneksi neljän tähden kilpailuissa Puolassa. Pariisissa hän oli nuorin kenttäratsastaja.
Mannisen ykköshevonen on vuonna 2010 syntynyt oldenburg ruuna Sir Greg, jonka kanssa menestystä on tullut kiitettävästi. Ratsukolla on useita sijoituksia ja voittoja kansainvälisistä kolmen ja neljän tähden kilpailuista.
Lauri Hakala s.1982
Pieksämäen Tsempissä lentopallon alkeet opetellut Lauri Hakala on yksi Suomen arvostetuimmista lentopallovalmentajista. Polvivammaan vuonna 2011 päättyneen peliuransa aikana Hakala valittiin muun muassa Yhdysvaltojen NCAA-yliopistosarjan All-American-tähdistöön vuonna 2006 ja sekä Sveitsin liigan vuoden pelaajaksi vuonna 2008. Beach volleyssä Hakala saavutti kuusi SM-mitalia.
Hän on valmentanut seuratasolla muun muassa Yhdysvalloissa, Venäjällä, Sloveniassa sekä Suomessa. Kotimaan liigassa hän valmensi kolmen kauden ajan LEKA Volleytä. Hän on ollut myös apuvalmentajana muun muassa Hollannin naisten maajoukkueteamissa. Kaudella 2017–2018 Hakala toimi jälleen päävalmentajana, tällä kertaa Ruotsin Elitserienissä. Seuran nimi on Sollentuna VK. Kauden päätteeksi Hakala valittiin vuoden valmentajaksi Ruotsissa.
Maajoukkuekauden 2018 hän toimi Suomen naisten maajoukkueessa apuvalmentajana. Keväällä 2019 Hakala aloitti työt Suomen Olympiakomiteassa, joukkuepelien lajiryhmävastaavana. Hakala on usein haastatteluissa korostanut määrätietoista harjoittelua. Hän painottaa, että harjoitteessa tulee aina olla riittävä haaste ja vaatimustaso.
Jo peliuransa aikana Hakala oli aktiivinen lentopallon ja urheiluvalmennuksen kehittäjä, joka uskalsi kyseenalaistaa vanhoja oppeja. Hän istui kaksi kautta Lentopalloliiton hallituksessa (2009–2011) ja kirjoitti valmennusaiheista blogia ennen penkin päähän siirtymistä.
Kaj Kerppola
Kaj Kerppola on pieksämäkeläinen kilpavenekuljettaja, joka ajoi aikanaan Formula nelosia 1980-luvun puolivälissä. Kerppola voitti kolme Suomen mestaruutta ja kaksi hopeaa. Kerran hän oli myös MM-kolmonen. Hän osallistui myös Pariisin kuuden tunnin ajoon kahtena vuonna.
Kaj oli radalla nopea, periksiantamaton ja räväkkä kuljettaja, jonka veneen käsittelyä helpotti vahva judotausta. Kerppola oli Pieksämäen tyylikäs moottoriurheilun keulakuva, ja Pieksänjärvelle rakennettu testirata piti kaupunkilaiset tietoisena tiimin harjoittelemisesta.
Viimeinen Formula 4-kausi 1990 päättyi hienosti SM-kultaan. 90-luvun lama-aikaan Kerppola toimi vielä Sami Seliön ja Patu Leppälän mekaanikkona näiden ajaessa F1-luokan MM-sarjaa.
Kilpavenettä Kerppola ei enää aja ja nykyisin vesillä ollaan vain kalassa.
Pieksämäen Tsemppi ry. perustettu 1982
Tsemppi tunnetaan kasvattajaseurana, jossa lentopallon rinnalla kulkee myös vahva kasvatuksellinen arvopohja. Joukkueessa kaikki ovat yhtä tärkeitä. Kasvun tarina ei ole ohittanut myöskään menestykseen johtavaa polkua. Siitä kertoo seuran juniorijoukkueiden kolme nuorten SM-kultaa, viisi hopeaa ja viisi pronssia. Näiden lisäksi tulevat myös Tsemppi-lähtöisten maaotteluedustukset.
Seuratoiminnan eettinen koodisto lähtee siitä, että kaikki saavat pelata. Tsempin seuratoiminnan yksi perusajatus on tuottaa nuorille yhdessä onnistumisen mielihyvää. Se on tuonut tavoitteisiin inhimillisen tulokulman, mutta myös raamit, joiden sisällä toimitaan. Seura järjesti paikkakunnan yhteistyönä lentopalloperheen suurtapaamisen Power Cupin Pieksämäellä 2003.
Tsempin tarina on ollut huikea menestys kaikilla mittareilla arvioituna. Sekä nuorten että heidän valmentajiensa on ollut helppo ostaa seuran puuhamiesten ajatukset toimintakulttuurista, jossa urheilulliset tavoitteet limittyvät ihmisyyden klassisiin ihanteisiin.
Tsemppi-ilmiö on tuonut uudenlaista näkemystä koko suomalaiseen lentopallovalmennukseen. 2000-luvun alussa Tsemppi oli viisi kertaa peräkkäin Suomen paras junioriseura, kun mukana olivat tytöt ja pojat. Lisäksi Tsemppi on palkittu parhaana lentopalloseurana sekä pari kertaa Sinettiseurana. Vuonna 2003 seura oli loppusuoralla valittaessa Wihuri-palkinnon saajaa, kun mukana olivat kaikki Suomen urheiluseurat.
Yrjö Uimonen 1932 – 1997
Yrjö Uimonen oli ensimmäisiä menestyneitä pikaluistelijoita heti kun Pieksämäelle saatiin luistelurata 1940-luvun lopulla ensin järven jäälle ja sitten urheilukentälle. Uimosen lisäksi hienoja tuloksia tekivät SM-tason kisoissa Raimo Karvinen ja Urho Löppönen.
Siirtolaisena Karjalasta muuttaneen Uimosen valmentajana toimi alusta asti Martti Torppa ja tulokset paranivat vuosi vuodelta.
1950 Juniorien SM -kisat 2. sija. Vuonna 1951 SM -kisoissa Yrjö sai hopeaa 5000 m:llä ja pronssia sekä 500 m:llä että yhteispisteissä, hän luisteli Suomen edustajana juniorien Pohjoismaisissa kisoissa. Samana vuonna hänet valittiin olympialeirille ja kisaamaan Lillehammeriin. 1952 Uimonen sijoittui neljänneksi juniorien Pohjoismaisissa kisoissa, 500 m matkalla ja toiseksi 5000 metrillä.
1955 Yrjö edusti Suomea Falunin EM-kilpailuissa, luisteli Pohjoismaisissa mestaruuskisoissa ja miesten kolmimaaottelussa Suomi-Ruotsi-Hollanti, jossa saavutti 2. sijan 500 m:llä. Yrjö kohosi maamme parhaiden luistelijoiden joukkoon ja oli jo vakavasti otettava olympiaehdokas. Vuonna 1956 hänet valittiin Cortina d’Ampezzon talviolympialaisiin. Matka oli 500 m, jossa luisteli 13:nneksi.
Yrjö edusti seuratasolla Pieksämäen Veikkoja vuoteen 1955 saakka, sitten Kuopion Luistinseuraa ja Lapin Lukkoa. Ammatiltaan hän oli veturinlämmittäjä.
Timo ”Tilsku” Vauhkonen, 1933-2024
Timo oli syntynyt Pieksämäellä ja kävi koulunsa Pieksämäen yhteiskoulussa. Timo Vauhkosen taidot olivat parhaimmillaan rekillä. Suomen Voimisteluliiton mestaruuskisoissa hän voitti 17-vuotiaana mestaruuden vuonna 1950.
Kerrotaan, että ensimmäiset kaksoisvoltit alastulona rekiltä tekivät Pieksämäen yhteiskoulunTerhon pojat voimistelukerhon pojat ja niistä ensimmäisenä Timo Vauhkonen.
Timo valittiin voimistelujoukkueeseen, joka valmistautui Helsingin olympialaisiin vuonna 1952. Kaksoisvoltti oli komeaa katsottavaa, mutta vaarallinen, kun se tehtiin pienelle voimistelumatolle liikuntasalin kovalle lattialle. Niinhän siinä sitten kävi, että huippukuntoinen mies yhdessä alastulossa epäonnistui, seurauksena leuka murtui ja polvilumpio halkesi.
Armeijavuotenaan 1954 Timo kävi lentäjäkoulutukseen, hänestä koulutettiin hävittäjälentäjä. Varsinaisen työsarkansa Timo teki VR:llä veturinkuljettajana.
Musiikki oli harrastuksena ollut mukana jo nuoruusvuosista, kitara ja hanuri sopivat hyvin käteen. Timo oli perustamassa vuonna 1971 Pieksämäen hanurikerhoa, jossa hän vaikutti ja soitti elämänsä viimeisiin päiviin saakka.
Saavutukset
14 kpl SVUL:n Suur-Savon piirinmestaruutta eri telineillä
A-sarjan Suomen mestaruus rekillä 1950 ja 1951
Suomen Voimisteluliiton mestaruudet nuorten sarjassa 1951 ja 1952, SM- kultaa hypyissä 1952 ja nojapuilla 1953.
Hall of fame Sport Pieksämäki 2025 -työryhmä
Asko Hankilanoja
Tuomo Toppinen
Heikki Holopainen
Työryhmän avustajat
Timo Naukkarinen
Veera Ullah
sihteerinä Jari Honkanen
Hall of Fame Sport Pieksämäki 2026
Anniina Parkkinen s. 1996
Anniina Parkkinen on yksi lentopalloseura Tsempin laadukkaan juniorivalmennuksen kirkkaimmista helmistä. Anniinan tie vei Beach Volleyn pariin perinteisen lentopallon junioripolun kautta. Koko Beach-uransa ajan hän on kuulunut Suomen kärkipelaajiin.
Pisimmän loikan jopa kansainvälisesti Parkkinen teki syksyllä 2025, kun hän parinsa Vilhelmiina Prihtin kanssa voitti beach volleyn maailmankiertueen haastajatason turnauksen Filippiineillä.
Voitto tuli Parkkiselle ja Prihtille kiertueen toiseksi korkeimman tason eli Challengerin osakilpailussa seitsemän perättäisen otteluvoiton myötä. Pari Parkkinen – Prihti voitti myös aikaisemmin kesällä (2025) Suomen mestaruuden Tampereen pelatussa SM-turnauksessa. Anniina Parkkiselle mestaruus oli toinen. Hänellä on entuudestaan SM-tasolta viisi hopeaa ja yksi pronssi.
Pentti Nykänen s.1946
Pentti Nykänen oli Urheilutalon pitkäaikainen hallimestari, jonka kaikki tunsivat. Asiaa auttoi se, että ongelmatilanteissa ulospäin suuntauntuvaa Penaa oli helppo lähestyä. Ei ollut hallimestarin käsikirjaa, josta olisi löytynyt ongelmiin ratkaisut. Itse oli ratkaisut keksittävä. Hallimestarilta vaadittiin sopivaa tilanteen tajua. Kuinka halli palvelee parhaiten eri lajeja?
Lentopallon loiston aikoina Urski palveli milloin Namikaan, Pateria tai Pieksämäki Volleytä.
Urski huokui lentopalloperinnettä. Se vaati myös osaavan hallimestarin – sitä Pena oli luonnostaan.
Nykänen oli hallimestarina persoona, jota kunnioitettiin hänen olemuksensa lisäksi myös hänen työnsä tulosten takia. Lentopalloväki muistaa edelleen, kuinka verkot olivat odottamassa, kun harjoitukset alkoivat. Penassa yhdistyivät ”seremoniamestarin” parhaat piirteet. Ei hän koskaan itsestään tärkeää tehnyt. Huumori oli hyvä konsultti. Renne Kosonen veisteli usein jälkeenpäin, että Nykäsen Pena oli Suomen paras hallimestari.
Jari Venäläinen s.1967
Jari Venäläinen oli 1990-luvun vaihteen monipuolisin keskimatkojen juoksija Suomessa. Hän viihtyi radalla sekä maastossa. Eikä ”Jaska” vierastanut pitkiäkään matkoja. Pieksämäellä syntynyt Jari Venäläinen edusti uransa alussa Pieksämäen Veikkoja. 1500 metrin Suomen mestaruuden (1991) lisäksi hän voitti hallissa SM-kultaa (1994) 3000 metrillä.
Maastojuoksun mestaruudet tulivat lyhyellä matkalla (1992 ja 1993). Venäläistä valmensi pieksämäkeläinen Jarkko Poikolainen. Uransa myöhemmässä vaiheessa hän edusti Lahden Ahkeraa. Ennen siirtymistään pelkästään juoksumatkoille, Venäläinen pelasi jalkapalloa SaPan edustusjoukkueessa. Hän juoksi 1 500 metrin ennätyksensä 3.38,03 Malmössä 10. elokuuta 1989.
Jari Venäläinen työskentelee tällä hetkellä (2025) Rukolahdella liikunnanopettajana. Asuinpaikka on Imatra. Jari vaimo on entinen juoksija Marjo Venäläinen, heillä on kaksi lasta.
Kari Lounasaho s.1943
Pieksämäkeläisen hiihtoharrastuksen eteen pitkän päivätyön tehnyt Kari Lounasaho palkittiin 2014 Vuoden pieksämäkeläisenä. Lounasaho oli tunnustuksena ansainnut.
Komean uran kilpahiihtäjänä tehnyt Lounasaho alkoi vuosituhannen vaihteessa huolestua pieksämäkeläisen hiihtoharrastuksen tilasta. Hiihto kaipasi elvytystä. Toimen mies alkoi puuhata itse uusia hiihtouria. Pieksämäellä oli paljon lähinnä VR:n eläkeläisiä, joista osa lähti innolla, osa hieman pidemmällä puhumisella mukaan hankkeeseen. Ajatus oli niin hyvä, ettei todellinen hiihtoharrastaja voinut talkoista kieltäytyä.
Asiaa auttoi se, että Lounasaho tunsi kaupungin hiihtoa harrastavan vanhemman väen. Mies osasi vetää oikeista naruista.
Nuuvinniemen ympäristöön talkoonporukka rakensi jokaiselle sopivat latupohjat. Koko komeuden kruunasi komea hiihtomaja – talkoohengen monumentti, jonka maksumiehenä toimi kaupunki.
Pieksämäen seurakunnan maalle syntynyt upea hiihtopuisto sai heti hurjan suosion. Vastaavaa latuverkostoa, saati hiihtomajaa harvasta paikasta löytyy. Silloinen kaupunginjohtaja totesi avajaispuheessaan, että hiihtopuisto majoineen on uskomaton näyte siitä, mitä talkootyöllä voidaan saada aikaan.
Pauliina Frilander s. 1988
Kivääriampuja Pauliina Frilander osasi yhdistää harrastuksen, että vaativan työn. Menestyksekkään ampumauran ohessa hän opiskeli psykologian maisteriksi. Pauliinan kasvattajaseura on Pieksämäen Seudun Ampujat. PiekSA:n aktiivinen toiminta nuorten ampujien kehityksen taustalla on ollut myös Pauliinan uran kulmakiviä. Ampumakoulu on antanut monelle lajin harrastajalle sen perustan, jolle on ollut hyvä lähteä tuloskuntoa rakentamaan.
Vuonna 2010 Frilander valittiin sekä Vuoden opiskelijaurheilijaksi että Vuoden urheilijaksi Pieksämäellä.
Vuosina 2016 ja 2017 hänet palkittiin vuoden kiväärinaisena. Valinnan suoritti Suomen Ampumaurheiluliitto. Pauliina Frilanderin nykyinen (2025) asuinkunta on Kangasala. Kilpailussa hän edustaa Simpeleen Hahloa.
Matti Haatainen 1952
Vammaisurheilija Matti Haataisen hiihtomenestys on jo vertaansa vailla. Hän on kymmenien SM-mitalien lisäksi hän tehnyt myös mittavan kansainvälisen hiihtouran.
Haatainen on ollut omalta osaltaan vaikuttamassa koko vammaisurheilun arvostuksen nousuun. TV-lähetykset paraolympialaisista ovat jo tätä päivää.
Pieksämäkeläinen oli parhaimmillaan kovassa kansainvälisessä seurassa. Haatainen oli mestari ajoittamaan kovimman kuntonsa oikeaan aikaan. Päätä ei huimannut. Kansainvälisissä Paralympics-kisoissa 1994 Lillehammerissa oli tuloksena 4. sija, Talvimaailmankisoista 1996 Matti toi kaksi hopeaa ja pronssin.
Naganon Special Olympics-talvimaailmankisoista 2005 oli tuliaisina henkilökohtainen kultamitali 10 km:n hiihdosta ja viestikulta Suomen joukkueessa. Etelä-Savon vuoden vammaisurheilijaksi Matti Haatainen valittiin vuonna 2005.
Kirsi Viinikainen s.1972
Darts vaatii harrastajaltaan sekä tarkkuutta että hyvää hermojen hallintaa ja keskittymistä jokaiseen suoritukseen. Pieksämäkeläinen Kirsi Viinikainen on tällä hetkellä Dartsissa Suomen ykkösheittäjä (2025). Hän on moninkertainen mitalisti ja voittanut useita Wolrd Darts Federation (WDF) turnauksia.
WDF:n maailmanlistalla hän on sijalla 6. Hän heitti Suomen darts-maajoukkueessa ensimmäisen kerran 2009.
Kirsi Viinikainen on voittanut muun muassa Professional Darts Corporationin Women’s Seriesin osakilpailun Englannin Leicesterissä. Viinikainen onkin historian ensimmäinen pohjoismaalainen naispelaajana, joka on yltänyt voittoon PDC-sarjassa. Vuonna 2024 Viinikainen sai kutsun MODUS Super Series -sarjan osana järjestettyyn naisten erikoisturnaukseen. Marraskuussa 2025 hän voitti Winmau Czech Open 2025 turnauksen naistensarjan. Voitollaan hän nosti suurimman voittopystin jo toisena vuotena peräkkäin.
Mikko Mustonen s.1935
Pieksämäen jäähallin kattorakenteissa on SM-liigassa tai SM-sarjassa pelanneiden PiPS-pelaajien pelinumerot. Käytäntö on yleinen tapa, millä kunnioitetaan seurasta isompiin ympyröihin lähteneitä pelaajia.
PiPSistä lähtöisin oleva Matti Väisänen pelasi aikanaan SM-liigaa HIFKn puolustajana. Peliuran jälkeen hän toimi arvostettuna valmentajana ja NHL:n kykyjen etsijänä, joka oli järjestämässä muun muassa Jari Kurria NHL:ään.
Kun Väisäselle kerrottiin, että hänen pelipaitansa tullaan nostamaan hallin kattorakenteisiin, hän sanoi, ettei se käy, jos Mikko Mustosen numeroa ei siellä ole. Väisäsen mukaan hän ei ollut saman tason pelaaja kuin Mustonen. Mikko Mustonen on ehkä yksi ikonisimmista jääkiekkoilijoista PiPSin historiassa. Hän oli lahjakkuus myös jääpallossa ja tenniksessä.
Ottajia olisi ollut myös muista seuroista, mutta työ ja perhe pitivät miehen Pieksämäellä. Kuinka pitkälle hän olisi edennyt, jos olisi lähtenyt tutkimaan rajojaan muualle, voi vain arvailla.
Kun entiset ”pipsiläiset” pohtivat, että kuka on kautta aikojen seuran arvostetuin pelaaja, vastaus on poikkeuksetta: Mustosen Mikko.
Mustonen toimi esikuvana kentällä ja kentän ulkopuolella muillekin kuin Matti Väisäselle. Seuralegendaksi tullaan vain tekojen kautta.
Pieksämäki Volley
Pieksämäki Volleyn Suomen mestaruus kaudella 2003-2004 oli huipennus seuran vuosia jatkuneelle määrätietoiselle työlle. Mestaruuteen joukkueen valmensi Reino Kosonen, joka tiesi kokemuksesta, mitä ominaisuuksia voittaminen vaati. Seuraavalla kaudella Volleyn pelaajien kaulaan pujotettiin pronssimitalit.
Volleyn taustalla toimi perinteiseen talkoohenkeen perustunut organisaatio, jonka ihanne kantaa tiettyyn rajaan asti. Joukkueen Suomen mestaruus oli oman aikansa murrokseen sopinut menestystarina. Pieksämäki Volleyn mestaruus oli samalla komea jatkumo seudun arvokkaalle lentopalloperinteelle. Sen arvo helposti unohtuu. Valmentaja Kari Turkan työtä naislentopallon kehityksen taustalla ei voi unohtaa.
Pieksämäki Volley pelasi Mestaruusliigassa toistaiseksi viimeisen kautensa 2016- 2017.
Judoseura Pikadon 1972
Pikadon on hyvä esimerkki urheiluseurasta, josta tuli oman aikansa ilmiö. Judo Campit ja aluevalmentajan palkkaamiset pohjautuivat moderniin näkemykseen seuratoiminnan uusista tuulista.
Pikadonista kehittyi judossa kokoaan suurempi. Aikanaan puhuttiin jopa Galliasta, jossa uskallettiin kyseenalaistaa perinteisen seuravalmennuksen toimintamallit.
Huippuvalmennukseen panostaminen näkyi omien judokoiden menestymisessä. Se haastoi jopa liiton valmennusosaamisen. Tämän tyylinen toiminta vaatii taustalle myös henkilöitä, jotka ovat syvällä lajin ytimessä. Pikadonissa yksi heistä on ollut Pentti Vauhkonen.
Seuran suurin voimanponnistus oli judon EM-kisat Pieksämäellä 1991. Järjestämisen mahdollisti Erkki Kokkosen osaavissa käsissä ollut seuran hyvä talous. Erkki Kokkosen vaimo Marita tunnetaan erityisesti sovelletun judon uranuurtajana.
Hall of fame Sport Pieksämäki 2026 -työryhmä
Asko Hankilanoja
Tuomo Toppinen
Heikki Holopainen
Työryhmän avustajat
Jenni Lohko
sihteerinä Jari Honkanen