Pieksämäen 450-vuoden syntymäpäivän kunniaksi kaupunki julkaisee vuosittain Hall of Fame Sport Pieksämäki -kunniagalleriaan sukupolviemme urheilun sankareita, jotka ovat kuuluneet lajissaan Suomen huippuihin ja näin vaikuttaneet paikallisen identiteetin rakentumiseen ja Pieksämäen tunnettavuuden lisäämiseen.
Listalle valikoituneet urheilijat/ urheilujoukkueet ovat valittu seuraavin kriteerein:
1) On ollut pieksämäkeläisen urheiluseuran edustaja
2) On kuulunut tai kuuluu lajissaan Suomen huippuihin
3) On vaikuttanut paikallisen identiteetin rakentumiseen ja Pieksämäen tunnettavuuden lisäämiseen
4) On ollut aikuinen huippu-urheilija / huippujoukkue
Hall of Fame Sport Pieksämäki 2024
Reino ”Renne” Kosonen 1941-2022
Reino Kosonen oli valmentajana oman tiensä kulkija. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaana suomalaisena urheiluvalmentajana. Kosonen loi suomalaiselle huippulentopalloilulle sen valmennuskulttuurin, jossa pelaajien taito ja fyysisyys niveltyivät saumattomasti moderniin pelikäsitykseen. Tämä perintö näkyy lentopallossa edelleen.
Kosonen haki oppia sieltä, missä kulkivat lentopallon kehityksen soihdunkantajat – myös toisista lajeista.
Pieksämäen Namika voitti Rennen johdolla seitsemän perättäistä Suomen mestaruutta sekä oli kolme kertaa mukana Euroopan mestarijoukkueiden cupin finaaliturnauksessa. Näitä saavutuksia on mahdoton rikkoa.
Hän valmensi pitkällä valmennusurallaan myös Suomen maajoukkuetta, Varkauden Tarmoa, Keski-Savon Pateria ja Pieksämäki Volleytä.
Komeasta valmentajaurastaan huolimatta Kosonen ei jättänyt koskaan lehtorin työtään Nikkarilan metsäoppilaitoksessa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi 2020 Reino Kososelle liikuntaneuvoksen arvonimen.
Esapekka Lappi s.1991
Ralliajaja Esapekka Lapin rennon olemuksen takaa löytyy määrätietoisuus. Lahjakkuus on yhdistynyt nöyrään työntekoon – lajin syvimmän olemuksen ymmärrykseen. Hänen tarinansa edustaa urheilun tätä päivää.
Lapin palvelukset ovat kelvanneet johtaville tehdastalleille. Rallissa taiteillaan päivästä toiseen pienillä marginaaleilla. On tiedettävä missä mennään. Missä kulkevat riskien rajat?
Liikunnallisesti lahjakas Esapekka voisi olla yhtä hyvin vaikka salibandyn pelaaja.
Hän ajoi nuorempana kartingia, jossa voitti Suomen mestaruuden. Paltasen kartingradalla omaksutut ajolinjat toimivat edelleen ajamisen pohjana.
Esapekan menestystä peilaa rallin koko ajan kasvava kansainvälisyys. Kuljettaja on samalla myös automerkin edustaja. Hänen pitää tuntea autonsa, mutta myös osata edustaa.
Lapin ratkaisevin harppaus lajin huipulle tapahtui vuonna 2012, kun hän nappasi rallin SM-sarjan Suomen mestaruuden voitettuaan kaikki seitsemän osakilpailua.
Tästä seurasi sopimus Skodan kanssa, EM-kulta vuonna 2014 ja MM-sarjan WRC2-luokan mestaruus 2016. MM-sarjan pääluokassa hän on voittanut yhden osakilpailun sekä ottanut yhteensä 13 palkintopallisijaa.
Nykyisin Lappi ajaa MM-sarjaa Hyndain tehdastallissa.
Ari-Pekka Liukkonen s. 1989
Ari-Pekka Liukkonen on menestynein Pieksän Kuuteissa perusoppinsa saanut uimari. Liukkonen on saavuttanut urallaan kolme EM-mitalia, viestipronssia 2012, päämatkansa 50 metrin vapaan pronssia 2014 sekä kirkkaimpana vuonna 2021 Budapestissa 50 metrin vapaauinnin kultaa.
Olympialaisissa hänet on nähty Lontoossa 2012 ja Riossa 2016. Taipein kesäuniversiadeissa 2017 Liukkonen ui ensimmäisenä suomalaisuimarina voittoon 50 metrin vapaassa.
Kesällä 2017 hän kurotti myös arvostetun pitkän radan MM-finaalipaikan ehkä uintimaailman armottomimmassa lajissa, 50 metrin vapaauinnissa. Hänestä on tullut tämän rajun matkan kasvot Suomessa.
Myös yhteiskunnallisesta päätöksenteosta kiinnostunut Ari-Pekka edustaa nykyisin Jyväskylän Aaltoa. Häntä valmentaa Marko Malvela, joka lähtee valmennuksessa siitä, että ensin on ihminen, sitten urheilija.
Ari-Pekan isä on entinen huippulentopalloilija Pekka Liukkonen, joka kuului aikanaan Namikan vakiokalustoon.
Kaisa Parviainen 1914-2002
Katri (Kaisa) Parviainen oli Suomen ensimmäinen olympiamitalin voittanut naisurheilija. Monipuolisesti urheilua harrastanut Kaisa kiskaisi hopealle naisten keihäässä Lontoossa 1948.
Hän oli nostamassa naisurheilun arvostusta uudelle tasolle Suomessa. Kysymys oli miesten ja naisten tasa-arvosta, jonka suhteen Suomi oli tuolloin vielä takapajula.
Kaisan tie vei pesäpallon perässä Pieksämäeltä Varkauteen, Poriin, Turkuun, Tampereelle ja viimein vuonna 1973 Kuninkaankadulle Raumalle, jossa hän myös kuoli.
Kaisa oli myös musiikillisesti lahjakas soittaen muun muassa viulua. Viulu pysyi harrastuksena koko elämän ajan.
Kaisa harrasti urheilua siihen aikaan, kun naisurheilu otti vielä ensiaskeleitaan. Asia harmitti sanvalmista, mutta usein mieluummin hieman syrjään vetäytyvää Parviaista.
Nuorempana hän haaveili arkkitehdin urasta, mutta lopulta hänen ammatikseen tuli rakennuspiirtäjä. Hänen maallinen tuhkansa siroteltiin mereen Rauman edustalle.
Esa Puolakka s.1958
Esa Puolakka menestyi sekä pikaluistelijana että myöhemmin kaukalopikaluistelijana. Seuratasolla hän edusti Pieksämäen Veikkoja.
Puolakka edusti Suomea Lake Placidin 1980 talviolympialaisissa, joissa hän sijoittui 25:nneksi 500 metrin ja 35:nneksi 1 000 metrin kilpailussa.
Sprinttereiden yhteispistekilpailussa hän saavutti SM-hopeaa vuonna 1982 sekä SM-pronssia vuonna 1979. PiVe oli tuohon aikaan yksi Suomen johtavista luisteluseuroista.
Kaukalopikaluistelussa Esa voitti Suomen mestaruuden 500 ja 1 000 metrillä vuonna 1994 sekä viestissä vuosina 1993 ja 1994. Hän toimi Suomen Luisteluliiton koulutus- ja valmennuspäällikkönä vuosina 1995–1998.
2000-luvulla Puolakka toimi pikaluisteluvalmennuksen ohella myös jääkiekkovalmennuksessa. Saavutuksina SM-hopeamitalit Espoo Bluesin valmennusryhmässä vuosina 2008 ja 2011.
Mauno Tarkiainen 1904-1971
Mauno (Manu) Tarkiainen oli ennen talvisotaa Suomen parhaita maratoonareita. Seuratasolla hän edusti ensin Pieksämäen Veikkoja. Sen jälkeen hän juoksi sekä Mikkelin Kilpa-Veikkojen ja Riihimäen Kiskonen väreissä.
Tarkiainen sijoittui Berliinin 1936 olympialaisten maratonilla yhdeksänneksi. Pariisin EM-kilpailuissa 1938 hän keskeytti, mutta sijoittui Tukholman maratonilla neljänneksi vuonna 1939 ja kuudenneksi 1941.
Tarkiaisen parhaina vuosina suomalaisen kestävyysjuoksun taso oli maailman huippua. Muun muassa Berliinin olympialaisissa Suomi otti Ilmari Salmisen johdolla kympillä kolmoisvoiton.
Tarkiainen voitti maratonilla Suomen mestaruuden vuosina 1938 ja 1939 sekä saavutti SM-hopeaa vuonna 1940 ja SM-pronssia vuonna 1937. Vuoden 1939 Kalevan kisojen maratonilla hän juoksi uransa parhaan aikansa 2.37.31,2.
Raimo Kuuluvainen 1955-1999
Raimo Kuuluvainen oli SaPan juniorikoulun kasvatti. Pieksämäeltä Tampereen Ilvekseen hän siirtyi yliopisto-opiskelujen johdosta 1974.
Rampe oli I-divisioonan paras maalintekijä kaudella 1977.
Ilveksen joukkueessa hän voitti Suomen mestaruuden vuonna 1983, SM-pronssia vuonna 1984 ja Suomen Cupin 1979.
Otteluita Ilveksessä kertyi huimat 238 kappaletta, joissa syntyi 83 maalia. Hän edusti uransa lopulla (1985) myös kuopiolaista KuPSia.
Keskikentällä peliä rakentanut Kuuluvainen edusti Suomea kuudessa A-maaottelussa ja kahdeksassa nuorten maaottelussa.
Hän pelasi Suomen toistaiseksi viimeisessä olympiakisoihin osallistuneessa jalkapallojoukkueessa Moskovassa 1980.
Kuuluvainen muistetaan myös upeasta osumastaan Torinon illassa Italialaisseura Juventusta vastaan.
Pieksämäen Palloilijoiden naisten pesäpallojoukkue 1930-luku
Pieksämäen Palloilijoiden naispesäpallo oli 1930-luvulla maamme huippua. Pieksämäellä PP:n otteita seurattiin suurella ylpeydellä. Joukkueen ehdoton ykköstähti oli Kaisa Parviainen.
Naisjoukkue oli ennen sotaa neljä kertaa SM- loppuottelussa, mutta tuloksena oli aina harmittava toinen sija. Pesäpallo oli ensimmäisiä naisten lajeja, jossa pelattiin Suomen mestaruudesta.
PP:n saldona oli kuitenkin viisi SM-hopeaa vuosina 1934, 1935, 1936, 1938 ja vielä kerran 1947. Vuonna 1934 mestaruuden voitti Viipurin Pallonlyöjät, 1935 ja 1936 oli vuorossa Tampereen Pyrintö. 1938 mestaruuden vei PP:n nenän edestä puolestaan helsinkiläinen Katajanokan Haukat ja sodan jälkeen 1947 Vimpelin Veto.
Tuon ajan lehdissä ylistettiin PP:n joukkueesta etenkin Kaisa Parviaisen upeaa lukkarityöskentelyä. Ei Kaisa huono ollut mailankaan varressa.
Pieksämäen NMKY 1974-1981
Pieksämäen NMKY (Namika) on jo legenda suomalaisessa lentopallossa. Vastaavaa menestystä tuskin mikään joukkue tulee enää saavuttamaan.
Joukkue oli valmentajansa Reino Kososen luomus. Namika oli ensimmäinen lentopallojoukkue, joka alkoi harjoitella kansainväliselle huipulle pyrkivän joukkueen tavoin.
Kosonen toi joukkueen harjoitteluun omaa kokemustaan hiihdosta. Kestävyys ja voimatasapaino yhdistettiin lukuisiin toistoihin. Tähtäimet oli asetettu korkealle.
Jopa toisten lajien valmentajat hämmästelivät Namikan harjoitusmääriä. Karismaattinen valmentaja vaati paljon, mutta pelaajat ostivat vaatimustason, koska se toi menestystä.
Namika toi peliinsä myös uusia taktisia kuvioita, jotka ovat käytössä edelleen. Tätä helpotti pelaajien tarkka roolitus. Joukkue kulki aikaansa edellä.
Seitsemän Suomen mestaruuden putki sekä kolme peräkkäistä Euroopan mestarijoukkueiden cupin finaaliturnauspaikkaa on osoitus joukkueen tasosta.
Joukkueen runkopelaajina vuosien 1974–81 välillä olivat Jouni Parkkali, Jouko Juvonen, Pauli Leikas, Matti Rotinen, Otto Sivonen, Jukka Savio, Pekka Liukkonen ja Ahti Toivanen.
Petja Kantanen s.1995
Petja ”Masaa” Kantanen edustaa aivan uudenalaista urheilijasukupolvea. Hän ei hiihdä eikä juokse kilpaa.
Kantanen on tietokoneella pelattavan e-urheilun huippuosaaja. Hän on yksi Suomen menestyneimmistä – jos ei jopa menestynein – Overwatchin pelaaja.
Pieksämäellä kasvanut ja Mikkelissä opiskellut Kantanen ehti pelata useamman vuoden ammattilaisena Overwatch Leaguessa, kunnes ilmoitti viime joulukuussa eläköityvänsä esports-uralta.
Kantanen pelasi Suomen joukkueessa MM-kisoissa, jotka pelattiin lokakuun lopulla Kaliforniassa. Kisoissa Suomi oli komeasti kolmas.
Petja Kantanen asuu ja työskentelee nykyisin Joensuussa. Kilpapelaaminen on jäänyt hieman vähemmälle opintojen myötä.
Hall of fame Sport Pieksämäki 2024 -työryhmä
Asko Hankilanoja
Tuomo Toppinen
Heikki Holopainen
Työryhmän avustajat
Timo Naukkarinen
Marle Kirvesniemi
sihteerinä Jari Honkanen
